No juu, arvatkaapas mitä? Neiti Nuganaattori tekikin äitini koiran, seropi Santun kanssa semmoisen tempun että karkasi. Santtu karkasi ensin ja tietysti pieni, älytön pentu perässä. Jee jee. Niitä sitten piti tietysti lähteä metsästämään metiköstä, onneksi eivät ehtineet kauas. Santtu tuli ensin, äiti vei sen sitten takaisin kotiin ja mä jäin yksin etsimään pientä koiraani joka kuului räksyttävän jossain suht lähellä. Se oli tietysti eksynyt Santusta, eikä pieni lähes 14-viikkoinen koiranpoikanen osannut kotiin. Menin syvemmälle metsään ja huutelin sitä. En mä tosin vieläkään syvällä ollut. Ja sitten varmaankin maailman ihanin näky, pieni lähes litimärkä riistanvärinen heilurihäntä jolkotteli luokseni. Voi että sitä iloa kun se näki mut. Kaappasin koirani syliin ja niiskutin sen turkkiin helpottuneena ja lähdin harppomaan kotiin.

Että semmoista tänne meille kuuluu. ^^

Terkuin neidit Inu & Nuga.

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi suttasin tänne jotain. No kuitenkin, Nuga on kasvanut aikas paljon ja on jo aikamoinen peto. :'D Hyökkäilee pentumaisen leikkisästi nilkkoihin naskalihampaineen, ou jee. Parasta aamuisin kun silmät ristissä taaperrat ulos ja koira loikkaa puremaan nilkkoja.

Siitä on muuten paljastunut eräs varsin huvittava tapa. Hämähäkkien metsästys. Hei, jos mua on huijattu, jos se onkin lapinhämähäkkikoira eikä mikään porokoira? :')

Käytiin tuossa äsken Tampsukan ja Elinan kanssa lenkillä. Tai no, lenkillä ja lenkillä - Allikan lammella lähinnä. Käveltiin siihen koulun pihasta, mulla oli mukana Coca Cola -tölkki ja Ellulla joku cola-pillimehu. Njam. Parasta!! Mutta kuitenkin, Tami se todisti että on ihan oikeasti novascotiannoutaja - se ui! Ajatelkaa, Tamppu ui! Ennen asenteella veteen-en-mene kulkenut tolleripoika meni uiden hakemaan kepin vedestä kuin mikäkin noutava lintukoira - semmoinenhan se olikin. Tai ainakin piti olla. Mutta kuitenkin, uskomatonta. Jopa Nugaatin mä sain uimaan, kannoin sen matalaan veteen. Ensin se oli vähän hämillään, että mitä tää oikeen on mutta sitten se ryntäsi äkkiä ravistellen pois. Jaa-a, eipä taida olla kovin innokas uimari tuo eläin. Hmh. :'D

(kuvassa siis novascotiannoutaja Absolutis Gold Napoleon alias Tami, lintujen kauhu)
Samalla reissulla lontusteltiin Elinan ja niitten mansikkapeltojen ohi, saatiin syödä mansikoita, nam! Sitten Nugakin karkasi sinne, vaikka ei olis saanut. Kiva sitten, Auvo eli Ellun isä sai sen kiinni kun mä ravasin elukkani perässä ympäri mansikkamaita. Ou jee. Arvatkaas hävettikö?

No joo, aurinkoisin terkuin Inu & nukkuva koiraneitinsä Nuga.

No se on moro, nyt on Nugettipuketti (eli Nuga :'D) kotona. Haettiin tänään, vähänkö ihkupihkuraksupoksupeipeeh. Niin joo, mähän oon siis Inu, jos et sitä vielä älynnyt. Mua kutsutaan myös joissain paikoissa nimellä Raketti, eli tunnen senkin, mutta älä käytä sitä. Tunnistan myös nimet Mira ja Mirkku. Joojoo, ei oo oikea nimi tuo "Inu" eikä "Raketti". So hwat? "Mira" taas on, ja "Mirkku" lempinimeni IRL-elämässä. Siis In Real Life. Ne jotka tuntevat Rakettina niin kutsukoot Raketiksi, ne jotka tuntevat Mirana kutsuvat Miraksi ja niin edelleen.

Me otettiinkin siis toinen pentu ihan kokonaan kuin mikä piti ottaa. Se on vähän arka, mutta sisukas. Nappas äitiä käteen kun se yritti pidellä Nugaattia vähän kiinni ettei se karkaa. Ja neiti tarraa käteen kiinni.

Nyt se penska nukkuu. On se mukava tyyppi kyllä. Kun pihaan tultiin niin meni ressukka äkkiä auton alle piiloon kun pelotti niin kamalasti. Uus paikka, uudet ihmiset, eek! Piti neitiä sitten houkutella siinä varmaan puoli tuntia, mut lopulta ei auttanut kun lähestulkoon väkisin kiskoa koira sieltä. "Auton alla piilossa niinku joku kisssa!" - mun yhdestä lempielokuvasta erään koiran repliikki. Kotia kohti II, ihan sairaan hyvä leffa. ^^ 

Jooeli, terveisin Inu & Nuga.